Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

tiistai 22. elokuuta 2017

Valmistakin on



Eletään jo elokuun loppupuolta ja kuukauden eka käsityöni valmistui vasta eilen. Se on aika tavatonta minulle, taitaa olla ainakin blogihistoriani ensimmäinen kerta. Johtuu tietenkin siitä, että teen yleensä aika pieniä käsitöitä ja nehän valmistuvat pian. Nyt olen ahkeroinut päivittäin torkkupeittoa kutoen ja vain matkakäsityönä tehnyt näitä sukkia, jotka näet alla. 



Perusraitasukat koko 38, varsi 14 cm korkea kantapään yläreunaan mitattuna
Langat kahta Villeä (värit kuvassa lähes oikeat), menekki yhteensä 101 g
Silmukoita työssä 48 ja tikutin niitä 4 mm:n puikoilla.

Ostin joskus viime talvena kolme kerää tarjous-Villeä ja niitä nyt kulutan pois.  Ensimmäisestä kerästä tein kaaripitsisukat ja siitä jääneen langan käytin näiden sukkien raitoihin. Vielä kun teen sukat tai parit, saan Villet kulutettua loppuun. Kokemukseni mukaan se on aika karheaa sukkalangaksikin ja luulen, etten osta sitä enempää.




Meidän ainokainen omenapuumme on innostunut tänä kesän tekemään ennätysmäärän omenoita. Ei se voittaisi omenamäärällään kilpailua muiden omenapuiden kanssa, mutta on tämän omenapuun historian paras sato.  Puu on istutettu muistaakseni kesällä 2006 tai 2007, me muutimme taloon 2008. Parina seuraavan kesänä saatiin maistaa jo muutamia omeniakin.



Mutta sitten maaliskuussa 2011 oli nälkäinen rusakko hypännyt suojaverkon sisälle ja jyrsinyt puumme tämän näköiseksi.  Minä olin aivan varma, että siihen loppui tämän omenapuun tarina, mutta mieheni tuumasi luottavaisena "Saattaa se siitä pelastuakin". Ja niin jäimme odottamaan.



Viime vuonna saimme kai kymmenkunta omenaa ja nyt on kymmeniä. Melkein malttamattomana odotan noiden kypsymistä, sillä omenat ovat minun suosikkihedelmiä.




tiistai 15. elokuuta 2017

Herkkua


Enpä malta olla kertomatta täälläkin, kuinka herkullinen iltapala minulla oli.



 Tunnistatko, mitä lautasellani oli?  No, sehän on uunijuustoa, tehty ternimaidosta. Päällä reilusti kanelia ja sokeriakin, mutta sitä kohtuullisemmin. Oli niin makoisaa, että melkein kieli paloi, kun en malttanut odottaa jäähtymistä. 


 Jäikin sitä vielä, kun maitoa oli 1.5 litraa. Syödään huomenna jälkiruoaksi. Tuo haudutuspata on mainio varsinkin näin kesäaikaan uunijuuston tekoon, niin ei tarvii uunia lämmittää.

Kuinkahan moni Lankapirttiin poikkeavista tuntee uunijuuston. Minä teen sitä vain ternimaidosta, koska millään "keinotekoisella" tavalla tehtyyn juustoon ei tule sitä oikeaa makua. Harmi vaan, että hyvää ternimaitoa saa aika harvoin nykyisin.




torstai 10. elokuuta 2017

Minua ilahduttaa


Nyt on kulunut tavallista pidempi aika edellisestä postauksestani. Se johtuu siitä, etten ole saanut mitään käsityötä valmiiksi. Koko ajan kyllä ovat puikot suihkineet, mutta iso työ valmistuu hitaasti. Kuten kerroin tuolla pari postausta alempana, olen kutomassa torkkupeittoa eikä se ole vieläkään valmis. Enkä ole laiskotellut vaan joka päivä sitä olen tehnyt vähintään parin lapun verran, yleensä reilusti enemmän. Uskon saavani sen valmiiksi ennen kuukauden vaihdetta.

Peittoa kutoessani on katseeni kääntynyt usein ihanaan orkideaan, joka avasi tällä viikolla viimeisenkin yhdeksästä  nupustaan.


 Eihän tätä voi olla ihailematta! En ainakaan minä.

Minun orkideani eivät ole parina kolmena viime vuotena ollenkaan kukoistaneet. Pari niistä on jopa päätynyt kompostiin ja yksi on tällä hetkellä siinä rajalla, saako jäädä sisähoitoon vaan muuttaako ulos sekin. Mielestäni olen hoitanut niitä entiseen tapaan, mutta ne ovat selvästi ruvenneet kitumaan. Siksi tämä ilahduttaa minua eritytisesti ja antaa toivoa, jospa muutkin vielä joskus kukkisivat.


 Orkidea on mielestäni yksi kauneimmista kukista, tämä tavallista tavallisempikin perhosorkidea puhumattakaan monista muista harvinaisemmista lajitovereistaan.






Meidän mökin pihapiirissä kukkii valtavat määrät erilaisia luonnonkukkia. Niitä olen jo vuosia seurannut ja täälläkin niitä esitellyt, mm. kuvan maariankämmeköitä. Niitä on ollut liiterin kulmalla pitkään, mutta viime kesänä huomattiin niiden levinneen paljon laajemmalle. Ja tänä kesänä ne ovat vallanneet viime kesääkin laajeman alueen.


Kaunis on maariankämmekkäkin, mielestäni herkänkaunis.


 Pikkutalvikit kasvavat ja kukkivat sulassa sovussa maariankäämeköiden kanssa, mutta paljon pienemmällä alueella.


 Tähtitalvikkia löytyy savusaunan lähiympäristöstä.


 Kaikien tuntema kissankello "kilisee" siellä täällä mökin ympärillä, vain pieninä laikkuina tosin.


 Kultapiiskun kukat muistuttavat ainakin minua syksyn tulosta ja saavat minut hiukan surulliseksi. Mutta piristäväthän ne harmaankin päivän pirteällä värillään.