Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kintasvanttuut


Ensinnäkin lämmin kiitos kaikista joulutervehdyksistä, niin kommenttien välityksellä tulleista kuin perinteisistä korteistakin! Ja erityisesti niistä yllättävistä pikkulahjoista, jotka muutamat bloggaajat olivat minulle lähettäneet!  Kaikki ovat kovasti mieltä lämmittäneet.


Joulu on kulunut rauhallisen rattoisasti aivan suunnitelmien ja oletusten mukaisesti.  On syöty perinteisiä jouluruokia, on luettu paljon, katsottu TV:tä, kuunneltu joululauluja...  Ulkoiltu on vain hautausmaalla käynnin ajan, kun pakkanen on pysytellyt sen verran kireänä (n. -20), ettei se ole houkutellut.



Tämän kuvan nappasin tästä työhuoneen ikkunasta, jonka edessä tätä postausta väsään. Lunta lienee hiukan enemmän kuin viime jouluna, mutta ei ole oleellista eroa. Vaikka päivä on jo jatkumassa, hämärä haittaa vielä kuvaamista.



Mutta olen minä ehtinyt kutomaankin.  Ei kai ole niin suurta juhlaa, etten minä joutoaikoina tarttuisi käsityöhöni. Se kun ei minusta ole mitään työtä vaan lukemiseen verrattavaa itsensä viihdyttämistä. Joulun alla sain kaikki keskeneräiset käsityöni valmiiksi ja jouduin pähkäilemään, minkä aloitan seuraavaksi. Sitten muistui mieleeni, että olen jo ajat sitten luvannut tehdä uudet kintasvanttuut miehelleni, mutta tekemättä ne vielä olivat. 

Nyt ehkä moni miettii, mitkä ne sellaiset kintasvanttuut mahtavat olla. En tiedä, mahtaako niitä enää nuoremmat miehet käyttääkään, mutta oman ikäluokkani miehillä olen niitä nähnyt.



Vielä minun nuoruudessani miehet käyttivät tällaisia vuorittomia nahkakintaita työkintaina. Ja niiden sisällä käytettiin kylmänä vuodenaikana villavanttuita.  Minun mieheni käyttää tuollaisia edelleenkin tehdessään joitakin raskaampia töitä, esim. metsätöitä mökillä. Usein hän myös kotona hakee kinttaat kädessä halkoja sisälle.  Eipä tikut pistele sormiin.



Niin lapaset kuin kinttaatkin ovat suorasuiset, niissä ei siis ole resoria. Se helpottaa käden sisään panemista, jos kinttaan joutuu työn välillä riisumaan pois.  Tätä mallia on käytetty ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.



 Kintasvanttuut vanhan mallin mukaan omana sovelluksenani. Lanka Gjestalin Jannea, jota kului 105 g. Puikot olivat 3.5 mm ja silmukoita 56.

 Minulla oli vain kaksi kerää tuota tumman vihreää Jannea ja kun arvelin sen käyvän vähäksi, niin tein alun nurjat ja oikeat kerrokset tumman harmaalla, mikä osottautuikin lapasten valmistuttua tarpeelliseksi varautumiseksi.  Muuten olisin joutunut tekemään osan peukaloista harmaalla.  Ja mielestäni harmaa on mukavampi varren suussa kuin peukalon päässä.



Hyvää tapaninpäivän iltaa ja leppoisia välipäiviä!





33 kommenttia:

  1. Hienot ja tarpeelliset kinnasvantuut ♥
    Hyvää Tahvanan-päivää sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sude, kiitos, Tahvanan päiväkin sujui hyvin! :)

      Poista
  2. Hienolta näyttävät kinnasvanttuut! Isellänikin on ollut aikomus tehdä tuollaiset. Minulla on säilössä isäni vanhat kintaat, jotka lienee äitini neulomat. Niillä harmailla kintailla on ikää jo lähes 50 v. Siis aito malli on tallessa. Hyvää Tapania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeva, ai sinullakin on aitoa tavaraa tallessa! :) Niiden mukaan onkin helppo tehdä uusia.

      Poista
  3. Hienot ja tarpeelliset oletkin tehnyt.
    Tälläisiä kintaita on käytetty myös täällä savossa.
    Miehenikin käyttää niitä joissakin töissä vielä.
    Mukavaa tapaninpäivää.
    Terv. Marjaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjaana, ai Savossakin tällaisia on käytetty. Ja on siis muitakin työkinttaita käyttäviä miehiä. :)

      Poista
  4. Isälläni on tuollaiset työkinttaat, mutta enpä ole koskaan ajatellut onko siellä alla vanttuita. Minäkin olen ajankulukseni kutonut - tein tyttärelleni villasukat, kun eivät ehtineet pukinkonttiin (viidet aikuisten sukat ja seitsemät vanttuut sain onneksi valmiiksi ajoissa). t. Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eija, ainakin talvella voi tulla pelkillä nahkakinttailla kylmä. Kurkkaapas isäsi kinttaisiin joskus talvella.

      Melkoisen kasan oletkin ehtinyt pukinkonttiin kutoa, ei siis kumma, jos jotain jäi puuttumaan.

      Poista
  5. Minäkin just vähän aikaa takaperin hain miehelleni tuollaiset harmaat kintaat tuolta varastopussista. Hän lähti kävellen käymään parin kilometrin päässä hautausmaalla ja kyseli kintaita toisen parin sisään, siis kahdet päällekkäin. Ei kehdannut suuria nahkarukkasia laittaa, siksi pyysi kintaita. Epäili niitä ylimääräisiä olevan paljonkin kun minä kuulemma koko ajan neulon lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirena, meillä tahtoo oma väki jäädä ilman vaikka kuinka paljon valmistuisi. Vasta ihan viime aikoina olen innostunut tekemään itselle esim. huiveja ja myssyjä. :)

      Poista
  6. Äiti kyllä opetti että ne ovat rukkaskintaat. Isä tykkäsi sellaisia käyttää, olivat varsinkin kalareissuilla varsin käyttökelpoiset. Nyt noita iskän vanhoja rukkaskintaita lainaillaan minun miehelleni, kun olemme talonhuoltohommissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana J, ja meillä sanottiin minun lapsuudessa ja nuoruudessa nahkaisia kinttaiksi ja vanttuut sitten nuo villaiset. Lapasnimitys on tullut vasta sitten myöhemmin. :)

      Poista
  7. Hei samanlaisia tehtiin Satakunnassa harmaast itsekehrätystä ja myöhmmin ostetusta langasta. Arvaa vaan olenko tehnyt isälle ja isoisille joululahjoiksi!

    Hyvää joulun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso Gnu, ehkä tätä mallia käytettiin ennen koko maassa. Ja harmaasta langasta niitä kudottiin minunkin lapsuudessani, joku raita saattoi olla jotain värillistä lankaa. Minä en muuten ole tainnut tehdä näitä muuta kuin omalle miehelleni enkä hänellekään kovin monia, kun se oli äitini oikeus.

      Poista
  8. Mikään ei voita oikeita kintaita eli lapasia. Villaisia ja paksuja ja ihanan lämpöisiä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, niin se taitaa olla. Ja varsinkaan niitä rakkaudella tehtyjä! :)

      Poista
  9. Lapaset ja kintaat on kivoja. Mullakin lapaset työn alla, tällä kertaa itse värjäämästäni langasta. Kunhan saan valmiiksi, niin kuvia löytyy omasta blogistani :) Mukavaa loppuvuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi74, voi niistä tuleekin varmaan ihanat, kun itsevärjätystä langasta teet! :)

      Poista
  10. Komeat kintasvanttuut. Leppoisia pakkaspäiviä.

    VastaaPoista
  11. Mukavaan blogiisi pistäydyin! Hienot kintaat ja paljon muitakin mukavia käsitöitä täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, kiitos visiitistä! Toivottavasti viihdyit ja poikkeat toistekin. :)

      Poista
  12. Mielenkiintoista. Luulen, että tuollaisia kintaita on käytetty joka puolella, mutta en tiedä, millä nimellä niitä on kutsuttu täällä. Hienot kintaat joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivikki, samaa olen minäkin olettanut, että koko maassa näitä on käytetty.

      Poista
  13. Hienot vanttuut, isälläni oli myös tällaiset työrukkasten sisällä, olivat kyllä ihka oikeat neulakintaat. Pitänee tuolle omalle miehelle tehdä neuloen, eivät muuten minun taidoillani ehdi näille lumille.
    Olen samaa mieltä kanssasi neuleen rinnastamisesta lukemiseen, nuorempana sain kyllä aina sukulaisvierailujen aikana kuulla tästä kaikenlaista mutta minä vaan neuloin tai virkkasin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lea P, minulla ei suju ollenkaan neulakintaan teko. :( Kerran olen ollut 3tuntia opissakin, mutta opettajan neuvot eivät purreet minuun. Pitänee joskus yrittää uudestaan, kun netistä näyttää löytyvän hyviä opetusvideoita.

      Poista
  14. Muistan, että äitini neuloi tuollaisia joskus jollekin torimyyjälle, joka myi niitä Porin torilla, tuttu malli siis minullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auli, taitaa tämä malli olla tuttu koko maassa eri nimillä vain. :)

      Poista
  15. Hienot kinnasvanttuut. Kyllä meilläkinpäin nuota on käytetty. Ai,että jouttu miettimään mitä käsityötä aloittaisi. Mulla on niin paljon aina kesken ja päässä paljon tulevia suunnitelmia,joten yhtään ei tarvi miettiä. No mun suunnitelmat ovat niin suuria,ettei niitä koskaan ehdi kaikkia toteuttaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intsu, minulla ei ole monta aloitettua yhtä aikaa, ehkä pari kolme enintään. Mutta niitä suunnitelmia onkin sitten paljon, niitä joutuu miettimään, minkä seuraavaksi aloittaisi. ;)

      Poista
  16. katsellessani kauniita kintasvanttuitasi mieleeni nousi muisto lapsuudesta: istun tuvan hellan edessä illan hämärässä ja virkkaan isälleni vanttuita työrukkasiin. ihka ensimmäisiäni ja ikää taisi olla 8 vuotta. toisesta tuli huomattavasti pienempi kuin toisesta, mut ei se isääni haitannut. olin niin ylpeä, kun näin isäni pitävän vanttuita metätöissä ollessaan. muutama vuosi sitten tallia siistiessäni löysin toisen noista rukkasista (kintaista) ja otin talteen. nyt se roikkuu tuossa keittiön naulakkossa rakkaana muistona isästäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, voi miten ihana muisto isästä sinulla on vaalittavanasi! :) Ja vielä löysit sen toisen rukkasenkin.

      Minä muistan kutoneeni (=neuloneeni) 8-vuotiaana itselle punaista kaulaliinaa, johon tosin lopulta tarvitsin äidin apua. Se on ensimmäinen muistamani neule.

      Poista
  17. Tuohan onkin oikein mainio ja käyttökelponen neule! Leppoisaa loppuvuotta Sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.