Tervetuloa Lankapirttiin!

Oli kiva, kun poikkesit pirttiini. Toivottavasti viihdyt täällä ja tulet toistekin.
Suurin osa kuvistani suurenee klikkaamalla niitä.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Viime vuosisadalta



Taannoin esitteli Annikainen blogissaan koululaisena tekemäänsä käsityöpussia. Kaikkihan me vimevuosisadan koulutytöt miten lie pojat teimme sellaisen pussin, mutta minulla ei oma pussukkani ole enää tallessa. Sen sijaan ainakin tekemäni leivinliinan olen onnistunut säilyttämään yli 50 vuotta. Ja nyt, kun eilisen pikku tapaturman jälkeen en ole juuri pystynyt sukkia tikuttelemaan, niin kaivelin kaappejani ja löysinkin leivinliinan. Muistelin, että tekemäni tyynyliinakin olisi vielä tallessa, mutta sitä en nyt kyllä löytänyt.


Leivinliinan kuva on valitettavan huono, mutta kuvan pitäisi suureta klikkaamalla tein ollessani kansakoulussa 3. luokalla, siis 9-vuotiaana. Kaikki on käsin ommeltu, myös päärmeet. Enkä edes muista, että koulussamme olisi ollut ompelukoneita tai emme ainakaan me pienet saaneet niitä käyttää. Oppikoulussa oltaessa sitten ommeltiin jo koneellakin, sellaisella omin jaloin poljettavalla. Kuinkahan moni nykyajan koululainen saisi tuollaisen tehtyä. Ainakin tyttäreni, joka on ope ja tällä hetkellä opettaa juuri tuon ikäisiä, oli sitä mieltä, ettei kukaan hänen lapsistaan.
Tämä leivinliina on muuten ollut minulla ahkerassa käytössä pitkään, mutta pääsi muutama vuosi sitten eläkkeelle. Ahkera käyttö on kuluttanut osan kirjontalangoista poikki ja itse kankaassakin on pari pientä reikää.


Nimikirjaimet tein solmupistoin. Kutsumanimeni on kaksiosainen, mutta opettaja armahti minua ja muita kaksin nimin varustettuja ja saimme jättää toisen nimen kirjaimen kirjomatta.


Pullakranssi pienen pienin varsipistoin


Ässä on tehty ilmeisesti niin, että ensin on ässän muoto ommeltu valkoisin varsipistoin ja siihen päälle ommeltu kierteet punaisin pistoin. Nurjalla puolella näkyy siis valkoisen lisäksi vain punaisen langan päättely.

Monenlaiset pistot ovat tulleet tutuiksi jo tuossa työssä. Nyt kun katson kätteni jälkeä, niin mielestäni olen onnistunut hyvin. Olisipa ollut mukava vertailla, jos olisin löytänyt sen tyynyliinan, sekin kun on/oli koristeltu kirjomuksin. Ja sen tein 2. luokalla ollessani, siis vuotta nuorempana. Monenlaisia kirjontatöitä on tullut tehtyä tuonkin ajan jälkeen. Minullahan oli kai kymmenisen vuotta kestänyt kirjontamania ennen tätä neulontamaniaa. Onpa joitakin noista myöhemmistä kirjontatöistäni vilahtanut täällä Lankapirtissäkin.





Eilen illalla bloggailun välissä tunnelmoitiinkin Marleenan tuoman tuliaiskynttilän valossa kahvitellen. Valkoinen lehtikaktukseni se, joka ei paleltunut aloittelee kukintaansa, ensimmäinen nuppu avautui jo tänään.


Ja taas on muuten viikonloppu alkamassa. Miten se tuo aika rientääkään, kun aina tuntuu olevan perjantai ja saa toivotella Hyvää viikonloppua kaikille!


15 kommenttia:

  1. Lämpöisiä muistoja; ollaan sitä sukupolvea, joka teki koulutyötkin kestämään arkista käyttöä. Kaunis ja taidokas on liinasi.

    VastaaPoista
  2. Nostalginen liina:) Todella siistiä työtä. Ennen käsitöissä tehtiin vaikeampia töitä ja opettejatkin taisivat vaatia siistiä työtä.

    Tunnelmallista perjantai-iltaa!

    VastaaPoista
  3. Sinä olet vielä nuorempana tehnyt noita vaikeita pistoja ja noin taitavasti.
    Eihän se sun kaktuksesi sitten kokonaan paleltunut, kun kerran nuppuja vääntää. Minulla toinenkin, ihan pieni kaktus tekee nuppuja.
    Voi mikä vahinko tuossa edellisessä kirjoituksessasi. Sitä tulee montaa asiaa eli ruokapuolta leikattua sormea vasten. Vaikka nahka lujaa onkin, niin välillä on veitsi liian terävä.

    VastaaPoista
  4. Ihana taidonnäyte ja muisto lapsuutesi käsityötunnilta.

    Mulla ei taida olla mitään tallessa ja mutta miehellä on kansakouluajoilta iso vohveliiina johon hän on kirjaillut keskelle isolla että RISTO :D

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Hyvin on kaunis liinasi kestänyt ja säilynyt. Oma 3:lla luokalla tekemäni käsityöpussi on muistissa, mutta ei ole säilynyt, tosin sitä ruudullista kangasta näin tilkun vielä jokin aika sitten.

    VastaaPoista
  6. Taisi olla sinulla 10 käsitöistä todistuksessa, kun on noin siistiä jälkeä. Minulla oli oma äiti-puoli käsityönopettajana eikä suostunut koskaan antamaan minulle 10, vaikka olisin kuinka hyvää jälkeä tehnyt. Ei ole mitään edes tallella, nyyh :(

    VastaaPoista
  7. Luulwn, ettei nykyajan kolmasluokkalaisen kärsivällisyys riittäisi tuollaisen työn tekemiseen, saati sitten motoriikka. Mutta ei taitaisi riittää miullakaan, vaikka kirjonnasta tykkäänkin. Upea leivinliina, mukavia muistoja.

    VastaaPoista
  8. Mukavat tunnelmat sinulla siellä!
    Minun kaktus ei innostunut, vaikka sai olla ulkona kesän:(

    VastaaPoista
  9. Voi miten suloinen liina :) Teillä on näköjään ollut monipuolisempaa tuo kirjailu kuin meillä. En muista kirjoneeni kuin tuon kässypussin ja tyynyliinan. Meidänkin ope muuten armahti meidät kaksinimiset.

    VastaaPoista
  10. Olipa mukava löytö. Raskitko ottaa käyttöön? - vaikkapa vain juhlakäyttöön!

    Sanon taas, että jotakin varten aina jotakin sattuu! Löysitpä liinan ja saitpa blogiystävät muistelemaan menneitä.

    Minulla on yksi kirjalemani liina pikkupöydällä. Olen kyllä ollut silloin jo toisella kymmenellä jonkin matkaa. En muista tarkkaan.

    Paranemista peukulle!

    VastaaPoista
  11. Pirle: Niin ja kankaatkin olivat paljon kestävämpiä kuin nykyiset! Oi niitä aikoja! ;D

    Villa Lankala: Kyllä taisi olla vaatimustaso monessa muussakin asiassa korkeampi kuin nykyisin, miettii täällä yks, joka taas kutoo! ;)

    Pirena: Tämä pienin kaktus ei paleltunut ollenkaan kun oli niiden isompien keskellä suojassa. ;) Ne toiset eivät kyllä kuki tänä vuonna, mutta jospa jäisivät henkiin kuitenkin. Pidähän niille peukkua, mutta älä vuole sitä ensin! ;D

    Seijasisko: Melkein kaikki ovatkin tehneet niitä vohvelikankaisia ruokaliinoja, mutta minä en ainakaan muista sellaista tehneeni tai omistaneeni. Meidän lapsetkin vielä tekivät niitä. ;D

    Heleena: Minunkin käsityöpussini oli ruudullista kangasta, taisi olla sinivalkoinen väriltään. ;) Tehtiinköhän ne kaikki ruudullisesta kankaasta.

    Sude: Ei minulla tainnut olla koskaan 10 käsitöistä, ehkä 8-9, en oikein muista. :)

    Päivikki: Sitä minäkin arvelen. Mutta mistähän moinen mahtaa johtua. :o

    Eila: Jospa se kukkii sitten ensi kesän jälkeen oikein komeasti, kun/jos nyt pitää lepovuoden. :)

    Annikainen: Harmi, kun minä en muista ollenkaan, miten ne meidän kässypussit tehtiin. Kijottiinkohan niihin jotain, ehkä nimikirjaimet. Ruudullista kangasta sekin oli joka tapauksessa. ;)

    Marleena: Kyllä liina saa jatkaa ansaitsemiaan eläkepäiviään! ;D Sen verran on varsinkin kirjonta kulahtanutta, ettei enää viitsi kovin usein pestä.

    Peukku paranee ihan mukavasti, kestää jo kutoakin, kun ei purista sillä puikkoa. Sukat on valmiit ja kohta ensimmäinen kämmekäskin! ;D

    VastaaPoista
  12. Muistot ovat ihania. Silloin ennen vanhaan käsin tehtiin hyvin paljon, kun ei ollut ompelukonetta.
    Sinunkin kaktus kukkii. Minun kaktus kukki jo reilu kuukausi sitten.

    VastaaPoista
  13. Äippä: Olen oikein hyvilläni tästä kaktuksen kukinnasta, kun on ensimmäinen reilu kukinta tälle kaktukselle. ;)

    VastaaPoista
  14. Me emme enää 80-luvulla muistaakseni koulussa kirjoneet, mutta talouskoulussa tehtyyn lakanaan kirjottiin nimikirjaimet.

    VastaaPoista
  15. Kaisa: Mekään ei taidettu talouskoulussa kirjoa muuta kuin nimikirjaimet lakanoihin, joihin virkattiin itse myös pitsit. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Se saa minut iloiseksi.