keskenhän se loppui...

Joo niinhän siinä kävi, että lanka loppui kesken ja nyt mietin, mitä näille teen. Puranko ja muutan suunnitelmaa vai katsonko, sattuisiko lankavarastostani löytymään jotain muuta passelia lankaa jatkoksi. Tuumitaanpa asiaa.

Lankahan on jäännöstä elokuussa valmistuneista sukistani ja peräisin arpajaisvoitosta täältä. Lanka vaatimalla vaati päästä sniikkereiksi eikä sitten riittänytkään. Vajaa 20 kerrosta puuttuu. Tiesin jo alkaessa, että tipalle menee, jos riittää. Ehdinpä elätellä toivoa, että saisin joskus kokea sen ihmeen, että työn valmistuessa lankakin loppuu. Mutta niin ei käynyt ainakaan vielä.

Syyskoleiden lämmöksi ja mielen piristykseksi olemme lämmittäneet uuneja (leivinuuni ja varaava takka) jo muutaman kerran. Olen ihastellut leivinuunin lasiluukun läpi näkyvää tulta. Entisessä kodissmme meillä oli rautaluukku, joten on uusi kokemus nähdä uunissa palava tuli lasin läpi. Ja kyllä se on mukava, ilokseen sitä katselee. Nappasin eilen muutamia kuviakin tulesta lasiluukun läpi ja panen yhden tähän lämmittämään sinuakin, rakas lukijani.